VB-valokuvakeskus, Kuninkaankatu 14-16, Kuopio, pääsymaksu 3 € / 2 €
”Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiiohoi…” Teräsmies Robert ”Roope” Purdy toi suunnitellut helat, jalat, nivelet ja mitä kaikkea sitä olikin. Piirustusten mukaiset, kaunista käsityötä ja istuvat paikoilleen kuin olisivat aina siinä olleet. On se taitava mies. Onkohan mitään mitä Roope ei osaisi, epäilen että niitä juttuja on aika vähän.
Vaikka maston siirtely on raskasta ja hankalaa piti se silti höylätä vielä muutamaan kertaan. Alkaa olla melko pyöreä, ainakaan tasohöylässä siitä ei enempää irtoa. Puomi sen sijaan on vielä alkutekijöissään. Liimatessa vääntyillyt lautakasa vaatii aika paljon ylimääräistä työtä ennekuin se on edes neliskanttinen. Virheitä sattuu. Vaan siitäpä sitä aletaan aikanaan pyöristellä, pakkohan lautojen on mukautua kun kerran ovat puomipuiksi alkaneet.
Kölilaatikko sai vihdoinkin sijansa.
Peräsinpinna ja peräsin löysivät toisensa, muodot ovat yhtäläiset. Jahka saadaan saranat niin ohjauspuolikin on kunnossa.
Syysloma, paikalla viisi henkilöä. Matti ja Vesa touhusivat kölilaatikon parissa, taitaa seuraavalla kerralla mennä paikoilleen.
Esa, Esko ja allekirjoittanut laittoivat loput puomilaudat liimaukseen sekä höyläsivät maston kuusitoistakulmioksi. Kaksikymmentäkahdeksan kertaa sai tuon kahdeksanmetrisen pölkyn pyöräyttää ja kuljettaa edestakaisin ennen kuin siinä oli kuusitoista noin 20-millistä kanttia. Vaan nytpä on muoto jo aika lähellä pyöreätä, siitä on Petterin hyvä käsihöylällä jatkaa.
Kahvia juotiin ja juttuja kerrotiin. Petteri oli käymässä kirkolla joten kuvasaldo on tältä kerralta pyöreä nolla.
Nimimerkki ”Notta” Haapajärveltä ihmettelee kuinka hitaasti vene valmistuu vaikka miehiä näyttäisi olevan tungokseen asti. Arveli että yksi rivakka mies olisi jo veneen valmiiksi rakentanut ja myynytkin sen, hyvästä hinnasta.
Teemme kaunista ja kestävää venettä jossa on vain epämääräisiä ja pyöreitä kulmia. Useimpia palikoita täytyy käyttää paikoillaan, muotoilla ja sovittaa uudelleen. Se ei ole vasemmalla kädellä tehtävää hommaa, eikä edes vasen käsi taskussa. Ottaa oman aikansa.
Tilastot kertovat että tähän mennessä venettä on tehty noin 480-miestyötuntia. Osa ajasta on mennyt uusien rakenteiden suunnitteluun sekä tietysti kahvinjuontiin ja juttujen kertomiseen. Jokainen tekijä on saanut keskimäärin 90-tuntia laatuaikaa hyvässä porukassa.
Tällä kertaa Matti ja Vesa liimasivat kölilaatikon yhdeksi kappaleeksi sekä tekivät emäpuuhun reiät kölilaatikon kiinnitysruuveille.
Loppuporukka laittoi puomilaudat liimaukseen ja työsti liimauksissaan kuivunutta mastoa.
Masto ajettiin alajyrsimessä kahdelta kantiltaan suorakulmaiseksi jonka jälkeen se höylättiin tasasivuiseksi neliöksi. Neliön terävät kulmat höylättiin sileiksi jonka jälkeen meillä oli tasasivuinen kahdeksankulmio. Seuraavalla kerralla nuo kahdeksan kulmaa höylätään tasaisiksi jolloin meillä tasasivuinen kuusitoistakulmio. Loppu pyöristetään käsihöylällä pyöreäksi mastoksi.
Kulmien höylääminen teetti jonkin verran etukäteistyötä. Maston kulmien leikkaukset on piirrettävä etukäteen jonka jälkeen niistä otetaan mitat sekä kulmiin että viisteiden leveyteen. Näillä mitoilla rakennettiin tasohöylään ohjauskelkka parrun pitämiseksi kantillaan.
Oma hommansa oli myös kahdeksanmetrisen, varsin painavan mastoaihion liikuttelussa. Oli kuljettava toistuvasti ulkokautta koska aihiota ei sopinut sen paremmin vene-kuin konesalissakaan kääntelemään.
Maston olisi tietysti voinut pyöristellä käsinkin, vaikkapa puukolla. Veli kokeili ja totesi että ekologisesti tehtynä, aitona käsityönä, masto valmistuu vuonna 2018.
Kahvia juotiin ja kerrottiin juttuja. “Ponssen edesmennyt toimitusjohtaja Einari Vidgren oli saanut yrityksensä tuottamaan ja varallisuuden karttuessa tilasi itselleen Englannista 600.000mk maksaneen Bentleyn. Hänen tankatessaan autoa Lapinalahdella viereen ajoi mies uudehkolla Mersulla. Mies katseli Bentleytä aikansa ja sanoi ettei hän ymmärrä miksi joku laittaa autoon yli puoli miljoonaa. Tähän Einari sanoi ettei hän taas puolestaan ymmärrä kuinka joku voi laittaa Mersuun kaikki rahansa.”
Kölilaatikon reikä on valmis ja kölilaatikko sovitettu paikoilleen. Pääsivät pojat liimaamaan laatikkoa kasaan.
Työmenetelmät maston liimauksessa kehittyivät edelliskerrasta. Puristimien alla oli nyt pienten palikoiden sijaan paksu lauta. Tämän seurauksena homma eteni paljon nopeammin ja puristus oli selvästi tasaisempaa. Puristimiakaan ei tarvittu kuin n. 70 kpl.
Sovittiin alustavasti että mikäli ei ole mitään järkevää tekemistä niin vahinkojen välttämiseksi kädet pidetään taskussa.
Kuvissa on pari stereokuvaa joita pitäisi katsella silmät ristissä eli oikealla silmällä katsotaan vasenta kuvaa ja vasemmalla oikeaa. Katse kannattaa ensin suunnata kuvien keskelle ja tarkentaa se keskelle muodostuvan kuvan etureunaan josta sitä voi sitten alkaa nostaa. Onnea yritykseen.
Matti ja Vesa tekivät nostoköliä varten pitkän reiän emäpuuhun. Ensin poralla ohjausreiät ylhäältäpäin, sitten alapuolelta sahaus ja lopuksi jyrsintä mallineen mukaan. Tarkkaa työtä tarkoille tekijöille, työasento oli melkoisen epäkiitollinen.
Mastosta on liimattu 4/7 yhteen nippuun. Pitkällä pöydällä laudat pantiin pareittain nippuun ja parin läpi porattiin muutamia reikiä ohjaustappeja varten. Ilman ohjaustappeja liimattavat kappaleet aivan varmasti liukuvat puristuksen voimasta minne sattuu. Paketti purettiin ja pinnat putsattiin jonka jälkeen levitettiin liima yhteensä viisi tuubia. Tarvittiin 91-puristinta jotta joka paikkaan tuli riittävä puristus. Seuraavalla kerralla laitetaan loput kolme lautaa samaan nippuun.
Takakansi on kasassa ja liimapurseet massaurista poistettu.
Vesa teki kölilaatikkoon välipalat ja ruuvasi kokonaisuuden kasaan, päästiin kokeilemaan kuinka se istuu paikoilleen. Aika painava kapistus, kaksi miestä piti olla kantamassa. Tarkat sovitukset saivat aikaan sen, ettei kokonainen kölilaatikko kääntynyt paikoilleen samalla tavoin kuin palat irrallaan sovitettuina. Tämä ei ole ongelma, leikataan liikamillit pois. Kun entiset jutut ovat pois alta tulee uusia, nyt pitää keksiä, kuinka estää kölilaatikon seinämien taipuminen. Pitkät liimalevyt tahtovat ajan myötä elää.
Takakannesta osa on paikoillaan, lopullisesti. Naulaus ei tullut kyseeseen koska naulapyssy jättää helposti kanteen lähtemättömän jäljen vaikka naulaus tapahtuu pontista. Ruuvit vaatisivat tulppaamisen eikä sekään ole välttämättä kovin kaunista katseltavaa. Siispä palikat liimattiin paikoilleen. Ihan koko kantta ei saa kerralla valmiiksi kun loppuivat niin tila kuin sopivat puristimetkin. Uskon kyllä että kaikki olisi saatu liimattua kerralla mutta idea tuli vasta kotimatkalla.
Petteri ja Rauli suljusivat lautaa mastopuiksi. Ajoivat aluksi käsikutterilla lautojen päitä ohuemmiksi. Jää jyrsimelle vähemmän poistettavaa, kone ei kuormitu niin paljoa ja riski puun repeilemisestä pienenee melkoisesti.
Mitäpä muuta… kahvia juotiin ja mietittiin nimekkäitä veneenveistäjiä. Tukholma kutsuu keväällä Skeppsholmenin-saarelle katselemaan vanhoja veneitä ja kulttuuria yleensäkin.
